Syökö huono myyjä Sinun leipääsi?

Talouden matalasuhdanteen aikana vaaditaan myyjältä huomattavasti enemmän kekseliäisyyttä kuin niin sanottuina hyvinä aikoina. Huono myyjä syö muiden leipää.

Hyvää myyjää arvostetaan yllättävän vähän, suhteessa hänen kykyynsä tehdä kauppaa, oikealla hinnalla ja nopealla aikataululla. Olen viime aikoina kuullut monilta tahoilta kuinka myyjät yrittävät nälissään syödä toimeksiantajansa leipää.

Otetaan esimerkki kiinteistönvälittäjistä. Asiakas tarjoaa taloaan myyntiin ja kysyy tarjouksia välityspalkkioista. Vertailu kuulemma kannattaa. Tyypillistä on, että jo ensikeskustelussa, jopa myyntikohdetta näkemättä, kiinteistönvälittäjä alkaa tinkimään mahdollisen asiakkaansa miettimästä myyntihinnasta. Tyypillinen selitys, millä keskustelua yritetään johdatella (muka) asiantuntijan toimesta realistisempaan suuntaan on; ” Ajat ovat tiukat, eivätkä asiakkaat saa niin paljoa lainaa kuin aiemmin.”. Mistä tässä todellisuudessa on kyse? Ovatko ajat kaikille yhtä tiukat? Eikö kukaan muka saa enää pankista lainaa? Kyse taitaa todellisuudessa olla myyjän kauppojen puutteesta, vääränlaisista ostajakontakteista ja heikoista markkinointi- ja myyntitaidoista. Silloin myyjä alkaa syömään asiakkaansa leipää, eli tinkii tarpeettomasti nopeamman kaupan toivossa.

Kiinteistönvälittäjät eivät todellakaan ole ainoa ryhmä, joka syö asiakkaansa leipää maalaamalla lamakuvia kaikkien asiakkaidensa aivoihin. Samaa ”ei tästä kukaan mitään maksa, eikä näille löydy ostajia” –lauluja laulavat myös automyyjät ja muut vaihtokauppaan oman tienestinsä perustavat myyjät. Mitä järkeä on korostaa lamapuheita ja pankkien tiukkaa lainalinjaa, kun tuohan hidastaa vain kaikkea kaupankäyntiä. Pankit antavat kyllä lainaa ihmisille, jotka asiansa fiksusti hoitavat ja varmistavat selustansa erilaisilla lainavakuutuksilla.

Itse puhun ainakin mieluummin siitä kuinka lama on pelkkä asennekysymys ja rohkaisen ihmisiä ajattelemaan positiivisemmin. Sellainen myyjä, joka tekee paljon töitä ja fiksusti, pärjää kyllä heikkoinakin aikoina.

– Pasi Pasanen –

Tagit: ,